Kaijan (ja Juuson) tilanne sunnuntai-iltana 22.4.2018

Nyt on mennyt niin lujaa, ettei tahdo kyydissä kestää. En minä ainakaan. 

Viime viikolla Kaijan omahoitaja kertoi isosta kehitysloikasta. Kaija oli yrittänyt puhua ja puhunutkin useina päivinä, useita sanoja, lyhyitä lauseita. Ilmeisesti botoxin rentouttamat lihakset sallivat vasemman käden sormien toisistaan riippumattomat liikkeet ja vasemman jalan nilkan sisäänpäin pyrkivän jäykkyyden hellittämisen, niin että Kaija pystyi nousemaan sängyn laidalta seisomaan lähes omatoimisesti, lähinnä vain henkisen tuen ollessa vieressä. Myös tasapainon hallinta oli parantunut; pystyi istumaan ilman tukea.

Mutta sitten tämän viikon aikana iski turnausväsymys, ja kehitys pysähtyi. Näin toki välillä tapahtuu ja pitääkin tapahtua. Pitäähän potilaan itsekin sopeutua ”uusiin” taitoihinsa. 

Kaija oli ensimmäistä kertaa sitten joulukuisen slaaginsa käymässä kotona maanantaina 16.4. Tytöillä oli edellisenä päivänä rippijuhlat, joihin Kaija johdonmukaisesti ilmaisi, ettei halunnut osallistua, kysyivätpä sitä sitten tytöt itse tai minä. Arvelen, että Kaijaa arvelutti tilanne, jossa hän – talon emäntänä – istuisi pyörätuolissa kykenemättä seurustelemaan vieraiden kanssa. Olisi saattanut viedä juhlien tunnelmaa vikasuuntaan. 

Sen sijaan rippijuhlia seuraavan päivän rääppiäisiin Kaija oli innokkaasti tulossa. Tunnelma oli iloinen ja jopa riehakas, kun koko jengi oltiin sokerihumalassa ylijäämäherkkuja sisäämme ahdettuamme.

Tästä muutaman tunnin kotilomasta innostuttiin myös Kyyhkylässä; sen nähtiin voivan vaikuttaa motivoivasti Kaijan turnausväsymykseen. Niinpä Kaija oli tänä viikonloppuna lauantaista sunnuntaihin ensimmäistä kertaa ”yökylässä” kotonaan. Ja olipa vaikuttava viikonloppu – tiedä sitten oliko toivotulla tavalla!

Ihanaa oli nukkua 129 yksinäisen yön jälkeen rakkaansa vieressä. Mutta siihen se ihanuus sitten melkein loppuikin! Olin lähtenyt tähän viikonloppuun aivan liian heppoisesti valmistautuneena ja ajattelematta asioita loppuun saakka. Yksityiskohtia ette halua kuulla enkä minä niitä kertoa, mutta kusi- ja paskarumbasta on kysymys.

Jos vanhemmat saavat lapsensa sisäsiistiksi ennen kuin hänellä on siihen fyysiset edellytykset, tempun ovat tehneet vanhemmat, jotka ovat oppineet lukemaan merkkejä eikä kyse suinkaan ole varhaiskypsästä tenavasta.

Kyyhkylässä on ammattitaitoinen henkilökunta; se osaa lukea merkkejä. Kaija on aivovauriopotilas, jonka aivoista infarkti on tuhonnut 125 kuutiosentin verran aivokudosta. Hän ei pysty hallitsemaan rakkoaan eikä suoltaan. Kuten joskus on tainnut olla puhetta, minun lääketieteen opintoni jäivät kesken ennen kuin ehtivät edes alkaa. En siis ole ammattitaitoinen henkilökunta enkä osaa lukea merkkejä. Mutta onneksi olen aikaansaava ja käytännöllinen tyyppi. Selvisin. Kaija selvisi. Tytöt selvisivät. Mutta kivaa ei tainnut olla kenelläkään. Ei ainakaan minulla.

Kyyhkylän lääkäri pohjusti minua perjantaina. Hän kertoi, että tyypillisesti kuntoutuksen jossain vaiheessa potilas alkaa tajuta tilansa, ja riemuittuaan pitkään omasta kehityksestään ja oppimisestaan näkeekin yhtäkkiä miten paljon on asioita, joihin ei (vielä tai ehkä koskaan) kykene. Usein tämä näky käy kotona, tutussa paikassa. Se saattaa lamaannuttaa ja voi aiheuttaa takapakkia kuntoutuksessa.

Jätin Kaijan hetkeksi istumaan pyörätuoliin katselemaan ”valtakuntaansa” ateljeen ikkunasta ja menin pakkaamaan ja valmistelemaan autoa paluukuljetustaan varten. Kun tulin hakemaan Kaijaa kyytiin, hän yritti nopeasti pyyhkiä silmiään. Oli itkemässä.

Tartuin pyörätuolin sarviin mutta pian jouduin pyyhkimään silmiäni minäkin, jotta näkisin mihin olen vaimoani viemässä. Sain vain vaivoin hillittyä itseni, etten olisi alkanut ääneen huutaa. Jostain mieleeni tulivat presidentti Juho Kusti Paasikiven sanat: tosiasioiden tunnustaminen on kaiken kehityksen lähtökohta.

Silti minun uskon, toivon ja rakkauden kolmijalastani uhkaa nyt usko pettää. Onneksi se on uusiutuva luonnonvara. Tiedän kokemuksesta. Menen nukkumaan. Tai ainakin yrittämään sitä. 

Hyvää yötä!

Juuso

40 vastausta artikkeliin “Kaijan (ja Juuson) tilanne sunnuntai-iltana 22.4.2018”

  1. Kiitos Juuso urheudestasi, Rakkaudestasi ja jakamisesta:) Elämää ei voi ennustaa, mutta Rakkaus on ikuinen. Lämpöisiä ja tukevia ajatuksia koko perheelle:)

    Tykkää

  2. Rakkautta sinne❤️ voimia❤️ Kaijan minusta viime marraskuussa tekemä sielunmausemataulu on nyt käynyt toteen. Uskomatonta. Tunnen syvää kiitollisuutta ❤️ Voi kun voisin tämän myös Kaijalle viestittää❤️

    Tykkää

  3. Iloa ja surua, molempia on tuossa prosessissa. Kiitos jakamisesta! Voimia teille kaikille!

    Tykkää

  4. Rakkauden voima kantaa. Ympäröin sillä Kaijan ja teidät kaikki. Valo voittaa, joskus hitaammin mutta aina varmasti.❤️

    Tykkää

  5. Olet Juuso mieletön, upea. Kiitos jakamisesta. Voimia. Rakkautta.
    Terveiset täältä vähän eteläisimmiltä elämän aallokoilta.

    Tykkää

  6. Juuso, mä luen nämä aina ihan sydän auki. Suorapuheisuutesi ei koskaan ole ollut niin paikallaan kuin nyt. Tärkeää avointa puhetta. Teethän sen kirjan näistä teksteistä? Ajattelen teitä ❤

    Tykkää

  7. Kiitos aidosta rehellisesta blogistasi. Pida huolta itsestasi – anna tunteiden tulla ulos sisimmastasi oli se sitten herkkyytta kaipuuta pelkoa tai mita tahans…..se puhdistaa ja vahvistaa. On ihanaa kun Kaija kuntoutuu ja jokainen paiva tuo jotain uutta haastetta. Teille molemmille voimia rakkautta ja valoa

    Tykkää

  8. Halauksia, sydämmiä, rakkautta, kyyneliä. Pienin askelin eteen päin ja tarvittaessa taakse päin. ❤️❤️❤️❤️

    Tykkää

  9. 💗
    Mietin mitä kirjoittaisin – sanoja ei oikein löydy … Sydän kuvatkoon, mitä mielessäni pyörii …
    💗
    Juuso, ole armollinen itsellesi, aina ei tarvi jaksaa 💗

    Tykkää

  10. Pidä itsestäsi huolta ja lepää välillä, Juuso! Että jaksat pitää koko perheestä huolta.

    Tykkää

  11. Hei Juuso! Kiitos niin koskettavasta kirjoituksesta💗. Mun mielestä kuulostaa siltä että hoitaja vois olla kotilomallakin aika hyvä. En ole mikään neuvomaan, mutta jotenkin itse hoitajana ja toisaalta naisena ajattelen niin. Voimia ja rakkautta koko teidän perheelle💗

    Tykkää

  12. Olen Kaijaa ja teidän perhettä ajatellut monesti. Voimaa ja asioiden sietämistä tarvitaan. Onneksi Kaija on elossa – uskon loppuessa ota Toivo esille ja mieti vain pieniä asioita – iloitse niistä ❤️
    Kaikkea hyvää!

    Tykkää

  13. Kiitos kun jaat kuulumisia. Edelliset sanoittivat jo minunkin ajatukset. Voimia, rakkautta koko teidän perheelle. 💞

    Tykkää

  14. Kyllä. Uudisraivaajien vankkurista irtosi pyörä varmaan monen monta kertaa. Voi sitä hikeä, tuskaa ja pyörän kitinää, hiekan makua suussa.
    Levollista yötä.
    Huomenna on uusi päivä.

    Tykkää

  15. Eteneminen on vaikeaa. Pelon ja kivun ilmaiseminen saattaa kauhistuttaa. Voidakseen toimia rakkauden pohjalta, on ilmaistava asiat totuudenmukaisesti, täytyy olla jotain totuudellista, johon voi reagoida (”tosiasioiden tunnustamista”). Pelko ei väisty, jos sen kätkee. Surun ilmaiseminen, vaikka ääneen huutamalla, vapauttaa sydämen kivusta. Surukin on kaunista ja hoitavaa. Itku on kevätsadetta, joka sulattaa jään.

    Tykkää

  16. Kiitos Juuso!
    Sanat ei riitä kertomaan myötätunnon määrää.
    Voimaa ja lisää uskoa sinulle ja Kaijalle.
    Markku ja Emma ja tytöt

    Tykkää

  17. Voimaa teille molemmille! Onnea on se, että Katja elää. Infarktista on verrattain lyhyt aika, kyllä se sieltä, pikkuhiljaa. Näin isompaa kuvaa tekstiesi kautta katselleena kehitys vaikuttaa aivan valtavalta, se on täysin ymmärrettävää että se ei tunnu siltä kun on itse siellä niin lähellä. Uskoa on niin kauan kun on elämää.

    Tykkää

  18. Kiitos Juuso kuulumisistanne !
    Kaikkea Hyvää teille kaikille !
    Vaikka usko on välillä koetuksella, uskon että sinun huumorisi auttaa niin sinua kuin koko perhettänne eteenpäin.
    Antakoon Aurinko Voimia !

    Tykkää

  19. Kuulostaa rankalta. Ei siis ihme, jos usko on välillä, etenkin väsymyksen hetkinä koetuksella. Mutta niin kauan kuin on toivoa, on toivoa. Ja levänneenä, pienin askelin toivo vahvistaa taas uskoa. Edistyksen askeleet, joita ennen väsähdystä oli, näyttävät, että toivoa kyllä on. Voimia kummallekin ja tytöille onnittelut ripillepääsystä.

    Tykkää

  20. Hei!
    Kiitos päivityksestä! Aina innolla odotan näitä raporttejasi. Välillä ne saavat minut onnelliseksi ja toisella kertaa, niin kuin tänään, kyynelehtimään. Onneksi olette sisukkaita kumpikin Kaijan kanssa! Lisäksi teillä on ilmiselvästi toisten ihmisten henkisen tuen lisäksi myös oma vahva rakkautenne toisianne kohtaan. Kuinka moni olisikaan kiitollinen noin omistautuvasta hoidosta. Edelleen toivon teille sydämestäni rakkautta ja valoa sekä ennen kaikkea uskoa paranemiseen.

    Kevät terveisin,
    Sari

    Tykkää

  21. Kovasti voimia ja jaksamista teille kaikille. Helppoa ei ole, mutta kädet kainaloita myöten ristissä lähetän teille enkeleitä voimia antamaan. Rakkaat terveiset Kaijalle halien kera !!!!

    Tykkää

  22. Juuso, heleppoo ei tule teidän perheellä toistaseksi olemaan, ja hyvien hetkien muistoissa tulee varmaan roikuttua rystyset valkeina.
    Epävarmuus on se, mikä eniten syö voimia, ja kuitenkin on vaan jaksettava päivä kerrallaan ja iloittava niistä pienistä asioista mitä on annettu.
    Ämpäritolokulla teille kaikille iloa ja valoa ja rakkautta!

    Tykkää

  23. Voimia perheellenne! Kiitos Juuso kun jaat kokemuksia meille uskollisille seuraajille. Kaijalle lepoa, että jaksat taas kuntoutua. Tsemppiä ja lämpimiä kevätpäiviä teille, rakkauden täyteisiä hetkiä toivoo Terhi.

    Tykkää

  24. Kiitos sinulle Juuso, että jaat tilanettanne, jotta me kaikki ymmärrämme, että elämässä tulee vastaa vaikeita tilanteita, joihin emme ole mitenkään valmistautuneita. Terveys ei ole itsestään selvyys kenellekkään.
    LeenaK

    Tykkää

  25. Voimia ja jaksamista. Vahvojen harteille annetaan enemmän kuin monille muille. ”Jospa Sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni..” Näin pyydän usein, teille monemmille, vahvoille, toisillenne tärkeille..

    Tykkää

Jätä kommentti