Nyt on Vasa Concept -leiri takana. Onneksi – kahdestakin syystä! Olin leirin ajan eli 5/24 totaalisesti vastuussa Kaijan hyvinvoinnista ja jouduin huolehtimaan ravitsemuksesta, levosta ja unesta, hygieniasta, vessakäynneistä, vaatetuksesta; siis suurista ja pienistä tarpeista, mihin lisäkerrointa toi tietysti se, että Kaija ei toistaiseksi ilmaise oma-aloitteisesti mitään eikä pysty kertomaan, onko jano tai nälkä tai sattuuko johonkin ja jos niin mihin. Piti siis pysyä terävänä ja muistaa kysyä kaikkia noita vuorollaan ja useita kertoja vuorokaudessa. En tietenkään muistanut – vanheneva ukko – ja niinpä tuli jatkuvasti ylimääräistä pihan poikki juoksemista milloin vesipullon, milloin polvisuojusten perässä, milloin ylimääräisiä intiimialueen pesukeikkoja kun en muistanut ajoissa kysyä vessakäynnin tarpeesta. Olin jatkuvasti ja tukevasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Toki minä tiesin tämän ennestäänkin, mutta leirikokemus muistutti minua omasta roolistani tässä prosessissa. Olen Kaijan aviomies, keskustelukumppani, asiainhoitaja, edunvalvoja, tuki ja turva, lohduntuoja, rakastaja mutta omaishoitaja en ole. En nyt enkä tulevaisuudessa. Pitää muistaa.
Toinen ja valtavan iso onni tuli leirin sisällöstä. Siellä kävi konkreettisesti ilmi, kuinka erilaisesta filosofiasta Vasa Concept ponnistaa. Perinteinen koululääketieteellinen kuntoutus lähtee fataalista ajatuksesta, että kun on ollut traumaattinen sairauskohtaus, ihmisestä on tullut peruuttamattomasti ja pysyvästi liikunta- ja toimintarajoitteinen. Kuntoutuksella aletaan vahvistaa toimivia, terveitä kehon osia, millä samalla tullaan vahvistaneeksi elimistön omaa taipumusta kompensoida ja yrittää unohtaa vahingoittuneet ruumiinosat. Näin ne jäykistyvät lopullisesti. Ja ihmisestä tulee parantumattomasti vammainen.
Vasa Conceptissa sen sijaan aivoille opetetaan juurta jaksaen sadoilla ja tuhansilla toistoilla, että hei, myös nämä halvaantuneet, vasemmanpuoleiset raajat ovat osa Kaijaa eikä niitä tule hylätä.
Ja miten aivoja tähän tosiasiaan herätellään? Huhhuh! Spastiset lihakset pannaan liikkumaan väkisin. Kaijan raajat oiottiin, jäykkyydestä ja kivusta huolimatta. ”Anteeksi nyt Kaija, kun sinua satutan mutta tämä tehdään nyt siksi, ettei sinun tarvitse kärsiä tätä kipua loppuikääsi!”, sanoi Vasa Conceptiin perehtynyt leiristä vastaava toimintaterapeutti, kun Kaijan vasenta kyynärniveltä suoraksi väänsi. Lujasti ja hitaasti, peräänantamattomasti Kaijan kipurajaa etsien ja sitä (lähes) kunnioittaen. Mutta nyt Kaijan kyynärnivelen liikerata on täydellinen.
Kun Kaijan jäykkää lantiota ryhdyttiin vetreyttämään, hänet asetettiin konttausasentoon. Mutta vasemman käden koukkuun jähmettyneet sormet estivät suoristunutta käsivartta kantamasta ruumiinpainoa. Paikalle asteli tohtori Rajul Vasa itse, Vasa Conceptin luoja – ihmeakka Intiasta – tarttui Kaijan käteen ja runttasi sormet väkisin suoriksi. Kulttuuriero vai mikä, mutta siinä ei Kaijan kipurajaa kunnioitettu. Tuskanhuutoilme oli naamallaan vaan inahdustakaan ei kuulunut.
Mutta siitä se vasta hevosenleikki alkoi. Yksi avustaja tuki konttausasennossa olevan Kaijan vasenta kättä kyynärpäästä, toinen piti polvia paikoillaan ja kolmas ja neljäs istuivat Kaijan selässä ja alkoivat painaa lantiota alaspäin. Antoihan se periksi ja pian Kaija oli ns. kobra-asennossa, lantio ja jalat suorina lattiassa ja ylävartalo pystyssä käsivarsien varassa. Ja tämä monta kertaa peräkkäin kunnes Kaijan oikea käsi ei enää jaksanut kannatella yläruumiin painoa. Hän vaipui uupuneena, hikisenä ja tuskaisena jumppamatolleen huilaamaan. Hetken kuluttua terapeutti tuli kysymään:
– Väsyttääkö? – Joo!
– Jatketaanko silti? – Jatketaan!
Ihmeakka Suomesta.
Kaijan kuntoutusohjelma on muotoutumassa. Vasa Conceptin mukaista toimintaterapiaa on kaksi tuntia viikossa, tueksi tulee fysioterapiaa saman verran, puheterapia on hakusessa, itse asiassa vain käytännön pientä ongelmaa paitsi, esimerkiksi että kuka maksaa. Musiikkiterapia pyörii kerran viikossa. Lisäksi minusta on tullut – kaiken alussa luetellun lisäksi – Kaijan henkilökohtainen Stretching Trainer. Päivittäisten käyntieni yhteydessä pudotan Kaijan pyörätuolista lattialle ja toistamme sormien, raajojen ja lantion kevyen venyttelyohjelman.
Voisi luulla, että rakkaan ihmisen rääkkääminen tuntuisi pahalta katsella – ja jopa itse tehdä sitä – mutta eipä vain! Olen kyllä mietiskellyt omaa piilevää sadismiani mutta tullut tulokseen, että en minä Kaijan kärsimyksestä nauti. Mutta nautin hänen järkähtämättömästä tahdonvoimastaan kohdata kamala kipu päivittäin. Alan uskoa jo kauan poissa muodista olleeseen hokemaan: tarkoitus pyhittää keinot. Kaija haluaa kuntoutua. Sopii minulle, on parasta mitä minulle(kin) voi tapahtua!
Juuso
PS. Tämän päivityksen piti tulla jo viikko sitten, mutta mun tietokone kuoli. Se h i d a s t u i ja h i d a s t u i kunnes ei enää jaksanut herätä ollenkaan. Kaikki salasanat ym. jäivät ikuisesti talteen.
Kaija Juurikkala 
Kiitos kuulumisista 💛
TykkääTykkää
Uskoa, toivoa ja rakkautta teille ne auttavat jaksamaan ja antavat voimaa, vaikka olisivat monesti koetuksella.
TykkääTykkää
Kylläpä kuulostaa hurjalta siellä meiningit. Mutta samalla erittäin lupaavilta. Hyvä Kaija! Hyvä, Juuso!
TykkääTykkää
Aivohalvauskuntoutuksessa reilut 30 vuotta mukana olleenna, niin Hollannissa, Tanskassa kuin myös Suomessakin, täytyy sanoa, että ”kyllä näitä riittää”. Sanon vielä seuraavan mahdollisimman ymmärrettävästi: ”Koska tietty osa aivoja on pois käytöstä, on tavoitteena se, että käytössä olevat aivosolut mukautuvat ja jäävät toiminnan tasolla pysyviksi. Tämä vaatii niitä toistoja, johon blogissa viitattiin, jolloin vaikutetaan solutasolle ja myös koko hermoverkkoon. Edellytyksenä tälle on kuitenkin se, että kuntoutuja on mukana tässä prosessissa, ymmärtää ja oppii näiden harjoitusten kautta. Saa positiivista kokemusta (ei kipua), joka ruokkii motivaatiota (tärkeää) ja aktiivista omaehtoista toimintaa. Fysioterapia/toimintaterapia on tässä avain asemassa. Kävelämään oppinen, asennon hallinta tai käden käyttö ovat solu- ja hermoverkon ”oppimisen” näkyvimpiä tuloksia. Jo kautta aikain, siis 40-50 -luvulta lähtien on käytetty ns. Bobath -terapiaa neurologisessa kuntoutuksessa hyvin merkittävin tuloksin – eli toistoja, toistoja. Joku keksi taas uuden nimen ja ”hokkus pokkus” syntyi uusi terpiamuoto, Intiasta lähtöisin. Uuutta siinä on tuo spartisten lihasten venyttäminen väkivalloin, josta seuraavassa.
Sitten siis tämä blogissa mainittu spastisuus. Syy lihaksen spastisuudelle on siis ylemmällä motoneuronilla, tässä tapauksessa siis aivojen tasolla. Syy ei siis ole lihaksessa. Fysioterapiassa on nivelten liikeratojen ylläpitäminen yksi tärkeimpiä kuntoutuksen tavoitteita. Mikäli lihas on spastinen, niin nivelen liikelaajuutta saadaan ylläpidettyä passiivisesti ja HUOM kivuttomasti. Terapiassa täytyy osata laukaista spastisuus ja näin päästä vaikuttamaan nivelen liikkeeseen passiivisesti. Spastisten lonkan koukistajien rentouttamiseen ei tarvita istumaan ihmistä selän päälle tai kyynärnivelen ojentumiseen ei tarvitse väkisin vetää spastista lihasta suoraksi – ja kipua tuottaen. Jos sen näin tekee, niin terapeutin tietämys fysiologiasta on todella vähäistä – verrattavissa puoskarointiin.
Blogia lukiessa tulee tunne, että tässä omainen on jotenkin ohjailemassa erittäin vahvasti kuntoutujan terapiaa. Olen tavannut vastaavia kuntoutujia, joille ei tule esittää ns. johdateltavia kysymyksiä, koska silloin ei saada hänen omaa minäänsä julki. Jos kysytään ”jatketaanko harjoituksia?” Tulee vastaukseksi ”jatketaan”. Mikäli kysytään ”lopetetaanko harjoitus”, niin vastauksenna on ”lopetetaan”. MUTTA, jos kysytään mitä haluat tehdä seuraavaksi….
Toivon hyvää jatkoa ja oikein kun uskoo…
”Rahwas on ymmärtämätön ja hedas [herkkäuskoinen], nopia uskomaan, jonka uskoiliaisuuden semmoiset tietäjät, petturit, taikurit, poppa- ja myrrysmiehet, noidat, kukkaromiehet, käyttäwät hyödyksensä. Juopot, häwinneet lurjukset, maankulkiat kuoharit ja muut senlaiset owat erinomattain wiekkaat rahwasta pettämään. Ilman pienintäkään tietoa tautien erityisistä syistä ja luonnosta, lääketten laadusta ja waikuttamisista, antauwat tohtareiksi, saarnaawat mahdistansa, kiittäwät ja ylistäwät kaikenlaisia sekasotkujansa, walehdellen niiden moninaisista ihmeellisistä waikutuksista sairaita parantamaan, waan wiisaasti salaten ja waiketen, kuinka monilukuisia ihmisiä niiden kautta on hautaan pantu eli muuten elinkaudeksi terweytensä menettänyt. – Wähän kysywät nämät petturit siitä, jos jälkeenpäin hawattaisiwat walehtelioiksi, silloin owat jo minkä matkan päässä, ja jos waikka olisiwat tawattawinaki, niin on heillä kyllä kymmeniä syitä ja selityksiä walmiina, minkätähden heidän mahtinsa ja konstinsa ei luonnistanut. Yhtä wähän huoliwat he sairaan hengestäki, kuin waan woipi maksaa heidät ja lääkkeensä, jotka tawallisesti owat joita kuita wanhoja kelpaamattomia, usein myrkyllisiäki sotkuja. Heitä tulee jokaisen wisusti waroa, eikä typeryydestä, ymmärtämättömyydestä, toimettomuudesta, kulutusten [kulujen] pelwosta tahi mistä muusta syystä antaa henkeänsä heidän käsiin, josta wielä seki tulisi tunnon waiwaksi, tietää omin tahdoin itsellensä tahi toiselle kuoleman jouduttaneen. Jo siitäki mahdat arwata ja tuntea sotkutohtarin, kuin aina pitää salassa konstiansa. Oikia lukenut lääkäri on joka aika walmis nimittämään lääkkeensä ja syyt, minkätähden pitää yhden, määrätyn lääkkeen toista soweliaampana. Hän menetteleikse julkisesti kaikissa tiloissa.” (Lönnrot 1838).
TykkääTykkää
Edelleen hengessä mukana. Pusuja Kaijalle!
TykkääTykkää
Toimit Juuso äänitorvena monelle kuntoutujalle sekä heidän rakkailleen. Ei voi tietää, millaisten solien läpi sitä kuljetaan elämässä.
Valkoisia hevosia, kuun valossa. Aamulla aurinko nousee varmasti.
Voikaa hyvin, niin hyvin kuin on mahdollista.
TykkääTykkää
Kaijaa telepatioineen, empatioineen on ikävä! Hän varmasti valmentautui tähän kovaan koettelemukseen edellistalvena meidän lähettämiämme kiputekstejä maalauksin tulkitessaan. Suurta, viisasta voimaa edelleen ❤
TykkääTykkää
Kiitos Juuso päivityksestä. Paljon voimia sinulle, Kaijalle, teille kaikille 💜Olette ajatuksissani 💜
TykkääTykkää
Aina yhtä liikuttavaa luettavaa❤️ Voimia teille💪❤️
TykkääTykkää
Ihan mahtavaa!!
Olette usein mielessä kun katselen seinilläni olevia Kaijan maalaamia tauluja. Toivon ja uskon että tästä metodista on apua. Kuulostaa hurjalle mutta toisaalta järkeenkäyvälle. Intiassa on paljon vanhaa viisautta. Voimia kuntoutumiseen molemmille❤️
TykkääTykkää
Huh- oli rankkaa , mutta parantavaa luettavaa. Todellakin ihmenaiset Intiasta ja Suomesta. Suomalainen sisu parhaimmillaan ja hyvän palveluksessa. Hengessä mukana ja tukena. Vain päivää Kaijaa vanhempi sielunsisko.
TykkääTykkää
Kuulolla ollaan – KIITOS kun kirjoitit.
TykkääTykkää
Todellinen paraneminen tapahtuu kivun kautta. Voimia teille molemmille!!! ❤ ❤ ❤
TykkääTykkää
Positiivisia viboja Kaijalle päin! Niin, ja todella syvät kiitokset.
Hänen kirjansa ovat lähellä sydäntäni, en edes osaa kertoa kunnolla sitä kaikkea mitä ne ovat sisälläni avanneet ja miten ne ovat helpottaneet oloani vaikeina aikoina.
TykkääTykkää
Kiitos kuulunisista Juuso. Kuulostaa rajulta. Kroppa panee vastaan ja sen jälkeen alkaa hidas toipuminen.
Hieman samaa on jäykistynyt selkä aamulla? Täysin kankeana kaikki paikat jumissa ja venyttelyn jälkeen alkaa kroppa heräämään henkiin.
Haleja ja voimaa sinulle. Terkut Kaijalle.
TykkääTykkää
Kuulostaapa juuri niin oikealta tuo Vasa Conceptin asenne, että kaikkea hoidetaan kokonaisuutena! Käytännössä on kyllä varmaan tuskaista, mutta no pain, no gain…
Voimia ja tsemppiä sekä sinulle, että Kaijalle ja iso kiitos siitä, että jaksat Juuso meitä myötäeläjiä muistaa!
TykkääTykkää
Siis kuulostaa tosi mielenkiintoiselta tuo Vasa consept..en ole koskaan.kuullutkaan..täytyy vissiin ruveta googlettamaan.
Huippujuttu, että Kaija haluaa kovaa käsittelyä ja oikeaa kuntoutusta. Mikä valtava voima hänellä täytyy olla sisällään.
Tsemppiä sinulle, Juuso. Tiedän, että ei ole helpommasta päästä tämä tie, mutta se on teidän yhteinen.
TykkääTykkää
Hienoa! Rääkkäykseltähän tämä metodi tuntuu, mutta tässä tapauksessa tarkoitus varmasti pyhittää keinot – onhan siitä osoituksena mm. Pekka Hyysalo, joten miksei Kaijakin pystyisi samaan 💞 Tsemppiä ja kärsivällisyyttä ja iloisia ajatuksia syksyyn! Ihanaa, että jaksat ja viitsit kertoa kuulumisia 🤗
t. Tiina Nuppulinnasta 🌸
TykkääTykkää
Kylmä hiki otsalla jo pelkästä lukemisesta, mutta ihmeitä tapahtuu! Ja ihmeakkahan se on – Kaija😘
TykkääTykkää
On aina ilo lukia Juuso näitä sun päivityksiä Kaijan toipumisen etteempäi menosta. Sillä eteenmpäihä son elävämmieli, tai jottai sinnepäi. Erityise hienua oli ny lukia kui kaks ihimeakkaa maalima eri laijoilta ovat tarkotuksella toisesa kohanneet. Näi sem pittää mennäkki ja näi se sittemmennee. O se onni, et teilä o toisenne, Kaijalla sunt Juuso ja sulla hänet. Valosia aikoja 💛
TykkääTykkää
Kyllä on ihana juttu, että Kaijalla on sut! Kuulostaa hurjalta kuntoutus, mutta toivottavasti auttaa. Jaksamisia teille kumpaisellekin ja kiitos taas päivityksestä ❤
TykkääTykkää
No huh ! : )
Aikamoista, pääasia että tulosta tulee ja siihenhän siellä pyritään.
Voimia sinulle Juuso ja Kaijalle ja teille läheisille myös Kaikkea Hyvää !
TykkääTykkää
Huh kuulosti aika hurjalta, mutta jos siitä on ollut apua ja Kaija itse suostuu niin hyvä niin. Voimia teille kuntoutumisen tielle, sekä muulle lähipiirillä. Ajatuksin kanssanne. Hyvää alkanutta syksyä.
TykkääTykkää
Hienoa,mahtavaa, kaikkea siltä väliltä. Samankaltaista tämän fyysisen prosessin aikana henkinen yhteys säilyy. Sen näyttää Kaija. Se on kuin urheilijoiden ponnistelua äärirajoilla.
Parasta tässä ,että ette luovuta. Ihmeitä on tapahtunut tosellisessa maailmassa kuin Raamatun teksteissä.
En tunne henkilökphtaiseti Kaijaa, mutta olen seurannut hänen blogeja ja hänen henkilökohtaista elämään suuntautumista.
Taide on vain kuin monikirjoinen taivas. Koskaan ei tule samanlaisia pilviä ,aurinko voi paistaa pilvettömältä taivaalta ,mutta onko se ainut pysyvä hetki päivässä. Hetken tai päivän.
Näin syntyy taideteokset ,kenellä on siihen lahjakkuus.
Kaija lahjat taiteeseen eivät häviä .
TykkääTykkää