Taas on aikaa vierähtänyt, kevättalvi näyttää nykyään kuluvan kovin huomaamattomasti. Tai ainakin nopeasti.
Ei ole ihmeitä Kaijakaan esittänyt, ellei nyt näitä edelleen jatkuvia pieniä kehitysaskeleita tai edes niiden summaa ihmeiksi lueta.
Kaija. . .
- pääsee pyörätuolista sohvan kautta jumppamatolle fysioterapiaan ja takaisin.
- pystyy potkuttelemaan ja rullaamaan pyörätuolilla itsenäisesti ruokasalista hissillä omaan asuntoonsa 3. kerrokseen.
- on alkanut kysellä oma-aloitteisesti kotikuulumisia.
- on kuukauden ajan syönyt aamuin illoin lusikallisen kapryylihappoa. Se on 100%:sesti kookosöljystä jalostettu tyydyttynyt rasvahappo, jonka on sanottu edesauttavan erityisesti aivojen aineenvaihduntaa. Eräänä päivänä en löytänyt kapryylihappopulloa Kaijan asunnosta. Kun päivittelin itsekseni ääneen, että missä se pullo oikein on, Kaija huikkasi: ”Siinä kaapissa naamas edessä!”
Kaijalla oli pari viikkoa sitten kotilomalla ”tyttöjen ilta” ystäviensä Lailan ja Virpin kanssa. Minä olin omissa riennoissani. Laila ja Virpi eivät olleet tavanneet Kaijaa moneen kuukauteen, niinpä he katsoivat asioita vähän eri kantilta kuin minä lähes päivittäin.
Kun naiset saapuivat, he huomasivat koulurakennuksen entiseen eteiseen rakennetun työhuoneeni seinällä 25 poliisin minulle lievistä ylinopeuksista lähettämää kirjallista huomautusta, jotka olen kehystänyt ja asettanut kirjahyllyn reunaan näytille. Vieraiden niitä ihmetellessä Kaija avasi sanaisen arkkunsa: ”Joo, Juuso ajaa ku pullopersesika!”
En ole ylen otettu tuosta vaimoni arviosta, mutta älyllisverbaalisena suorituksena se kyllä ylittää Kaijan nykyisen normaalitason. Vaikka onkin vähintään vaihtoehtoista faktaa.
Illan kuluessa Laila oli kertonut suunnitelmistaan muuttaa piakkoin pois Joensuusta, jossa on asunut kaiken sen aikaa, kun he ovat Kaijan kanssa tunteneet toisensa. Kaijalla oli Lailalle valmis suunnitelma: ”Kiitos kun tulet!”
Myöhemmin oli keskusteltu ideasta, josta oli puhuttu jo ennen Kaijan slaagia ja jonka mukaan Kaijan taidetta oli suunniteltu painettavaksi myytäviin kodin tekstiileihin, lakanoihin, pyyhkeisiin, seinävaatteisiin. Kaija oli heti muistanut idean tai ainakin oli aktiivisesti mukana ja kertoi haluavansa ystäviensä selvittelevän sen toteuttamista. Kaija päätti keskustelun: ”Pitää alkaa taas elää!”
Sitten ehkä jakson tärkein yksittäinen tapahtuma. Eräänä päivänä löysin postilaatikostamme kirjan, jonka välissä oli onnea ja voimia toivottava kortti ja allekirjoituksena ”Pia ja Jorma Lohjalta”. Nimet eivät sanoneet minulle mitään ja oletin heidän olevan Kaijan asiakkaita sielunkuvamarkkinoilta. Kun vein kirjan Kaijalle, hän selaili sitä kiinnostuneena ja tavallista intensiivisemmin. Kysyin, tietääkö hän keitä Pia ja Jorma ovat. Kaija nyökkäsi.
”Muistatko sukunimen?”, kysyin.
”Muistan!”, hän vastasi.
”Niin varmaan!”, ajattelin. Kaija ei ole kohtauksensa jälkeen pystynyt nimeämään kuin aivan tutuimpia ihmisiämme ja kysyinkin kuulustelutyyliin:
”No sano, mikä on Pian ja Jorman sukunimi?”
Hetkeäkään miettimättä ja epäröimättä Kaija paukautti ääneen näiden sukunimen, päivänselvänä asiana. Silloin minäkin muistin joskus olleen puhetta sennimisistä ihmisistä (vaikken varmaankaan ole koskaan heitä tavannut). Kaijan nuoruusajan ystäviä Lohjalta.
Kahden päivän kuluttua silmäilin kirjaa Kaijan asunnolla ja kysyin kuin ohimennen, onko hän aloittanut lukemisen.
”Oon lukenu sen!”, Kaija vastasi.
En uskonut, ja vaikea on uskoa oikein vieläkään. Tivasin, että ”siis kokonaan?”. ”Kannesta kanteen?” Johdonmukaisesti Kaija väittää lukeneensä sen kokonaan. Hankala todentaa, Kaija ei kuitenkaan vielä pysty kovin sisällölliseen keskusteluun eikä muistiinsakaan voi aina luottaa. Mutta mitään muuta kirjaa, joita olen hänelle useita vienyt, hän ei ole koskaan edes väittänyt lukeneensa. Olennaista toki on, että oman kokemuksensa mukaan on lukenut – ja juuri tämän kirjan.
Ja entäs se kirja? Amerikkalaisen aivoneurologin omaelämäkerrallinen teos, jossa hän ammatti-ihmisenä kertoo omasta aivoverenvuodon aiheuttamasta aivohalvauksestaan, jonka seurauksena menetti 37-vuotiaana muutamassa tunnissa kognitiivisen kyvykkyytensä, ei muistanut enää mitään elämästään ja kadotti näin vähitellen identiteettinsäkin. Kahdeksan vuoden kuntoutuksen jälkeen hän oli palannut lähes entiselleen, ja pystyi mm. kirjoittamaan tämän kirjan: Dr. Jill Bolte Taylor: Elämäni oivallus – kuinka toivuin aivohalvauksesta.
Suosittelen lämpimästi. Kirja on ilmestynyt Amerikassa 2006 ja suomeksi Otavan kustantamana 2009. Saatavana vielä kirjakaupoista ja varmaan divareistakin.
Erityiskiitokset Pialle ja Jormalle!
Juuso
Kaija Juurikkala 
Kaija on ollut yksi elämäni merkittäviä sivuhenkilöitä ja nyt käteeni sattui hänen Sielu ei nuku kirja, joka liikutti minunkin sieluani ja pisti etsimään Kaijan kuulummisia. Oli ihanaa löytää täältä tilannetietoa. Kaija on kokenut ihmeitä aiemminkin. Koko sieluni uskoo ja toivoo että toipuminen on taas yksi sellainen! Kevään iloa ja valoa! ❤
TykkääTykkää
Kiitos kuulumisista! Kaija mielessä hyvin usein. Voimia, uskoa, rohkeutta , pyyntöjä ja luottamusta matkallenne.
TykkääTykkää
Kiitos mahtavista uutisista! Ehkäpä (tai pidän tätä asiaa kyllä melkoisen varmana) saamme jonakin päivänä vielä lukea Kaijan kirjoittaman kirjan tästä seikkailusta, joka johti teidän kummankin elämän aivan uusille laduille. Elämä on! ❤
TykkääTykkää
Tuo kehityshän on aivan huikeaa!!! Mahtavalta kuulostaa 🙂 Tsempit sinulle ja Kaijalle! ❤
TykkääTykkää
Kiitos kuulumisista! Just eilen puhuttiin Junnun kanssa että ei ol kuulunut teistä mitään pitkään aikaan. Ja nyt tuli hyviä uutisia. Pullopersesika ajeli puukengät jalassa työmatkojamme Ilolaan jos oikein muistan. Transit!❤
TykkääTykkää
Joo, ja kerran tippui kakruja mutkassa kadulle. Transitista. Että semmonen pullopersesika! Rikos onneksi jo vanhentunut.
TykkääTykkää
Kiitos, on sitä edistystä tapahtunut ❤🌹
TykkääTykkää
Kiitos kuulumisista 💛
TykkääTykkää
Ihanaa kuulla Kaijan tervehtymisestä. Kävin Kaija katsomassa yhdessä Tarjan kanssa silloin, kun Juuso olit lomailemassa. Jo silloin tuli tunne, että kyllä tästä edetään eteenpäin! Kaijan positiivisuus tuli ilmi! Voimahalaus sinulle Juuso! Terveisin Jaana
TykkääTykkää
Vakavasta sairaudesta taikka sairaskohtauksesta toipuvat ovat arjen maratoonareita.
Siksikin on hyvä olla mehupisteitä matkan varrella. Olen miettinyt sellaisia vitostalkoita; olisipa mukava käydä tarjoamassa toipuvalle smoothiebaarin vihershotti tai mahdollistaa silloin tällöin joku täydentävä hoito normiapujen rinnalle. Mitä se kenellekin on; yhdelle pähkinöitä, toiselle konsertti, kolmannelle kanavointi. Siinäkin mielessä ajatus sielukkaista kodin tekstiileistä tuntuu upealta, niiden avulla saattaisi mahdollistaa asioita niin teille kuin muille.
Valoisaa maaliskuuta!
TykkääTykkää
Ihanan isoja askelia tervehtymisen polulla 😄❤ Lämpimät terveiset Kaijalle! Nämä kuulumiset ilahduttavat, erityisesti aidot kommentit. Kiitos Juuso!
TykkääTykkää
Ihanat kuulumiset! Lämpimät terveiset Pielavedeltä!
T. Susan
TykkääTykkää
Mahtavia kuulumisia! Hyvää kevättä ❤
TykkääTykkää
Mahtavia kuulumisia, vaikka sinun silmiisi ja korviisi ehkä vähäpätöisiltä päivittäisessä elämässä tuntuvatkin. Ja siis ajathan sä ’kuin pullopersesika’, eihän siitä mihinkään pääse :D. Kyllä Kaija tietää!
Hyvä kirja, helppo uskoa, että Kaija siihen ottautui. Ja aivan mahtava idea se kodintekstiilien tekeminen Kaijan kuvilla. Ostaisin heti.
Lämpimät voimahalit sulle ja Kaijalle.
Tuju
TykkääTykkää
Kiitos artikkelista! Voimia,Valoa💖Jakselemista Kaijalle ja sinulle Juuso! T.Sirpa
TykkääTykkää
Uskon vahvasti, että Kaijakin kirjoittaa vielä kirjan kokemuksistaan🙏 Voimaa Teille kaikille❤️
TykkääTykkää
❤
TykkääTykkää
Aivan ihania uutisia ja luettavaa! ❤ Ihanaa, että Kaijan toipuminen etenee!
Ja tuo idea Kaijan töistä kodintekstiileistä olisi ihana! Verhot Kaijan maalauksilla, oi jee ❤
TykkääTykkää
Toivotaan lisää pieniä ihmeitä❤️
Niistä kasvaa iso ihme.
Lämpimät terveiset Kaijalle !
Kiitos sinulle elämänmakuisista päivityksistä.
TykkääTykkää
Täytyypä lukea tuo kirja. Kiitos vinkistä! Ihanaisen Kaijan kuulumisista! Halauksia sinulle ja tytöille!
Oranssin Tiina Tampereelta
TykkääTykkää
Viimeksi eilen mietin, mitä Kaijalle kuuluu. Kiitos tästä tilannekatsauksesta, Juuso. Edelleenkin lähetän teille molemmille roppakaupalla voimia ja siunausta tälle pitkälle toipumis- ja kuntoutumismatkelle.💚 Kaijalle erityiset Naistenpäivähalit😘
TykkääTykkää
”Hiljaa hyvää tulee..” ❤ Rakkaushalit Kaijalle ja sinulle ja hyvää Naistenpäivää 💕. T. Sinikka (Kemistä) ja Seppo
TykkääTykkää
Kiitos Juuso näistä Kaijan tilannepäivityksistä.
Toivotan Kaijalle iloista naistenpäivää ja lähetän kaukohalauksen täältä Vääksystä.
TykkääTykkää
Kiitos kuulumisten päivityksestä! Voi vitsi miten naurattaa tuo ajotyylisi kommentointi.
TykkääTykkää
Kiitos, ja iloista naistenpäivää Kaijalle ha Juusolle myös 🤗 Ihana saada kuulumisia ja noin hyviä uutisia. En nyt oikeastaan yhtään hämmästy kuntoutumista, olette te niin voimakas pari. Tavataan kesärenkaiden aikaan! Maija – ja Seppo
Lähetetty iPhonesta
TykkääTykkää
Hyvää naistenpäivää upea nainen !!!
TykkääTykkää