Tänään on kuukautta vaille kolme vuotta Kaijan slaakista, se tapahtui 12.12.2017.
Aika hidasta on ollut musiikkiterapian järjestyminen. Kela ei hyväksynyt oikaisuvaatimusta, ja asia on nyt ollut jo kohta kaksi kuukautta Sosiaaliturva-alan muuoksenhakulautakunnan ratkaistavana. Ties kauanko kestää.
Minä ehdin jo alkaa junailla joukkorahoitusta Kaijan musiikkiterapian maksamiseksi yksityisesti ja selvitinkin, mitä kaikkea se vaatii. Ei ollut hankalaa; mesenaatti.me -sivusto hoitaa käytännön järjestelyt ja rahan keräyksen. Kyseessä olisi ollut pienkeräys (max. 10.000€), johon olisi tarvittu kolme (nuhteetonta) täysikäistä kansalaista vastuuryhmäksi. Kahta muuta nuhteetonta en vielä ehtinyt valita, kun sain yhteydenoton siltä musiikkiterapeutilta, joka keskussairaalan tutkimusjaksolla oli kesäkuun alussa Kaijaa terapoinut.
Hän oli keskustellut hoitavan lääkärin kanssa, ja he olivat yhdessä päättäneet, että lääkäri kirjoittaa lähetteen, jolla sairaanhoitopiiri maksaa Kaijan Musiikkikeskus Empaattiin kartoitukseen ja tarkempaan tutkimukseen musiikkiterapian hyödyistä hänelle. Ensimmäinen kerta on tulevana perjantaina.
Kun tutkimus on valmistunut, musiikkiterapeutti ja hoitava lääkäri tekevät Kelaan uuden, tarkoin perustellun hakemuksen. Itse olivat vakuuttuneita, että sellainen myös menee läpi. Ja jos ei mene, sitten pannaan joukkorahoitus pystyyn ja maksetaan se yhdessä! Kiitos!
Kaija se vain edelleen juoksee maratoniaan kahden sentin askelilla. Kuvainnollisesti siis. Hidastahan se on mutta eteenpäin mennään. Hyvin niitä pikkuaskelia on tähän asti riittänyt. Toki Kaijan vireystila vaihtelee päivästä toiseen, mutta yhä useammin käymme muutaman sanan keskusteluja. Eniten kehitystä on tapahtunut Kaijan oma-aloitteisuudessa. Hän jo aika usein saattaa itse aloittaa keskustelun, kysyä tai kommentoida jotakin. Vuosi sitten ei koskaan.
Nyt viime aikoina Kaija on useamman kerran tavattu hoitajan, avustajan tai minun huoneeseen mennessämme istumasta vessapytyllä. Ihan itse on sinne mennyt istumaan. Eipä toki ole housuja laskenut mutta pöntöllä istunut kuitenkin. Liekö sitten alkanut aistia vessatarpeen ja siirtynyt siksi pyörätuolista sinne istumaan. Vai ihan huvikseen?
Kaijalla on aina hoivakodissa asuessaan ollut hälytysnappiranneke vasemmassa kädessään. Olen aina – tähän saakka – kiusannut häntä, että mitähän sinäkin tuolla hälyttimellä teet, kun et kuitenkaan osaa sitä käyttää.
Kunnes.
Viime lauantain vastaisena yönä n. klo 1.00 Kaija painoi nappia ja hälytti kämppäänsä yöhoitajan, joka oli ollut ällikällä lyöty nähdessään tilanteen: Kaija istui naureskellen pyörätuolissaan – päivävaatteissa. Iltavuoro oli unohtanut panna hänet sänkyyn, nukkumaan! Unohtaminen on inhimillistä. Sellaista tapahtuu, vaikka ei saisi.
Toisaalta tulivat mieleen viimevuotiset jutut Esperi Caren ja Attendon hoivakodeista, mutta silti tapaus vahvisti taas toivoani, että Kaija saattaa hyvinkin vielä elpyä. Tai on ainakin matkalla sitä kohti. Aivohalvauksesta huolimatta, yön hiljaisuudessa, pyörätuolissa väsyksissä nuokkuessa hänen mieleensä tulee, että mullahan on tämä hälytin ranteessa. Aika monimutkainen päättelyketju, joka vaatii sekä muistia että loogista ajattelua ja lisäksi vielä toiminnan ohjauksen: painanpa nyt sitä nappia! Ei Kaija tavallisessa arjessaan ole tuommoiseen suoritukseen slaakinsa jälkeen kyennyt. Voihan tietysti olla, että hän tuli painaneeksi hälytysnappia vahingossa! Vaan tähän me ei uskota, eihän?
Seuraavana päivänä Kaija ei muistanut koko tapausta. Nauroi vain makeasti kun kerroin sen hänelle.
Juuso
Kaija Juurikkala 
❤️
TykkääTykkää
Kaija on ajatuksissa usein, kiitos näistä päivityksistä ja parempaa Uutta -Vuotta 2021
TykkääTykkää
Ammennan yhä edelleen oppia Kaijalta; kuinka olla oma itsensä tässä suuressa maailmassa, kuinka kuulla sisäinen ääni kaiken hälyn keskellä.
Nuoteista syntyy sinfonia. Eiköhän meitä löydy monta, kiitollista.
Punaisia sydämiä, omenoita, kaikkea hyvää.
TykkääTykkää
Moi ❤️
Kerro Kaijalle Tampereen terkut, sekä Mialta myös!
Maa nousi tänään täällä isosti ylöspäin!! Täällä tapahtui se, minkä Kaija maalasi mulle 2015.
Kultainen Atlantis tuli esiin. Ja sen uusi aika!
Kaija tietää sen kyllä.
Olimme molemmat siellä silloin kun suurin tuho tuli!!!
Epäilenkin että Kaija käy sitä vaihetta nyt läpi, koska täällä hänet mulle myös näytettiin.
Kaijalla on suuret auttajat nyt mukana. Tiedän sen 💖🌹✨✨✨✨✨😊🛸🛸🛸
Toivon että vielä nähtäisiin!!
Kaikkea hyvää 😇💞
T.
Mia 🌹
TykkääTykkää
Onnea Kaija syntymäpäivänäsi 💐
Ja onneahan tarvitaan myös kaikkina muinakin päivinä 🙂
Nyt, 20.11.2020 – onpa muuten jännä päivämäärä – aurinko paistaa, klo on 9.50, ruoho on vihreää, ja eilisestä Liisa-myrskystä on vain muisto jäljellä.
Kaikkea Hyvää sinulle Kaija ja läheisillesi myös!
TykkääTykkää
Kiitos kuulumisista.
Rakkaus antaa voimaa, usko paremmasta tuo toivoa.
Jos tuntuu, ettei voimat ja usko aina riitä, siitä ei pidä kantaa syyllisyyttä, vaan antaa itselle armoa, sillä muut antavat sitä varmasti. Ihminen itse on monesti ankarin tuomari itselleen. Tosin poikkeuksiakin on, mutta heillä on jonkin asteinen persoonallisuushäiriö, eivätkä he armoa tajua edes pyytää, eikä antaa. Siksi he ovat lopulta yksinäisiä ja pelokkaita.
Uskon, että teillä on yhteys, vaikka aina se ilmene yhtä selvästi. Hyvää syntymäpäivää Kaijalle.❤
TykkääTykkää
Kiitos taas päivityksestä Juuso. Upeaa että olet vienyt musiikkiterapia-asiaa sinnikkäästi eteenpäin. Mielenkiintoista lukea näistä viimeaikaisista kehitysaskeleista. Voimaa teille ja halaus.
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä, että ilman muuta joukkorahoitusta varten kaikki valmiiksi, niin sitten kun sitä tarvitaan (vaikka ”vain” apuvälineiden tms hankintaan) niin ei muuta kuin kassavirta auki. Olet ajatuksissa Kaija.
Viikko sitten vietin aikaa Kaijan Varjojen taika -kirjan parissa. Äänikirjana ja Kaijan itse lukemana. Todella voimaannuttavaa, joskin pimeää syksyä toivottaen,
A
TykkääTykkää
Aloin hiljattain lukea Kaijan Äitikirjaa, jonka olen aiemminkin vuosia sitten ennen äidiksi tuloa lukenut, mutta aivan toisella tavalla sen ajatukset ovat nyt 1,5 vuotiaiden kaksosten äitinä auenneet. Kaijan maalaama sielunmuotokuvani muutti myös jokin aika sitten yöpöydälleni minua valvomaan. Harmi etten ehtinyt saada siihen tulkintaa koska Kaija sai ”slaakin” ennen sen kirjoittamista. En voi olla miettimättä että onkohan vielä jonain päivänä mahdollista että Kaija sen vielä tulkitsisi…? Elämä on ihmeellinen. Toivon kaikkea parasta teille! 🙏
TykkääTykkää
Kaikkea hyvää teille. En tiedä miksi, mutta lämpöiset ajatukset teitä ajatellen usein mielessä 👍.
TykkääTykkää
Aloitin juuri Kaijan ’Askeleita’-kirjan, ja sieltä osui silmään tämä: ” “Länsimainen aika kulkee vain eteenpäin, mutta minun todellisuudessani ne asiat ovat jo tapahtuneet, minä vain nyt elän tätä läsnäolevaa hetkeä. Minä luon omaa tulevaisuuttani ja menneisyyttäni valinnoillani.” Ihana Kaija, voimakkaasti läsnä, edelleen.💜
TykkääTykkää
Olipa ihana lukea Kaijan kuulumisia! ❤️
Kaija on useasti mielessä ja nyt olen Instagramin kautta tutustunut kahteen uuteen ystävään, jotka ovat myös Kaijan kursseilla olleet ja me kaikki maalaamme ja olemme syvästi inspiroituneet kaikesta mitä Kaija on ”opettanut” tai avannut uusia maailmoja omalla elämällään meille ja niiiin monelle muulle! Vie Kaijalle lämpimät, rakkaat terveiset!! Kohtahan on myös syntymäpäivä ja Kaija rakastaa tätä marraskuun pimeyttä jota itsekkin opin rakastamaan Kaijan myötä.
Kaisa Kuopiosta 😍
TykkääTykkää
Aina kun ajattelen, että onko Kaijasta jotain uutta, löytyy uusi viesti. Kiitos Juuso sinulle. On lohduttavaa kuulla, että koko ajan kuntoutumista tapahtuu . Te molemmat olette sinnikkäitä sissejä. Valoa teille marraskuiseen maailmaan. 👍🙏☀️💛
TykkääTykkää
Musiikkiterapiaa odotellessa. Se on tärkeää.
Kaijan korttipakasta nostin tänään Olen vapaa- kortin. Vapausasteita syntyy siellä koko ajan, hiljakseen.
Rohkeutta!
Marjatta
TykkääTykkää
Monesti olen kurkannut, onko kuulumisia ja nyt oli! Lämpimiä ajatuksia teille molemmille!
TykkääTykkää
Voi Kaija hienosti tehty 🙌 On hänellä vielä matkaa mutta, pikku askelin niin ei vahti huimaa päässä.
Joka kuukauden eka päivä otan Kaijan ”opaskortti”pinkasta kuukauden kortin voimaannuttamaan elämääni. Tämän kuukauden kortissa luki ” Missä valoa voi tankata” ja niinpä, kuulumiset Kaijasta antoi valonpilkahduksen tihkusateiseen keskiviikkoon.
Isosti halauksia Kaijalle ja kiitos kun kerrot hänen kuulumisiaan 💜 Terveisin Soili Hämeestä
ke 11. marrask. 2020 klo 7.43 Kaija Juurikkala kirjoitti:
> Juurikkala posted: ” Tänään on kuukautta vaille kolme vuotta Kaijan > slaakista, se tapahtui 12.12.2017. Aika hidasta on ollut musiikkiterapian > järjestyminen. Kela ei hyväksynyt oikaisuvaatimusta, ja asia on nyt ollut > jo kohta kaksi kuukautta Sosiaaliturva-alan muuoks” >
TykkääTykkää
Pienin askelin, mutta eteenpäin. Kaikkea hyvää Kaijalle ja tukijoukoille.🤗
TykkääTykkää
💖
TykkääTykkää
Kiitos Juuso viestistäsi ja voimia edelleen tulevaan💪🙌❣️
Kaijalle terkut ja tsempiiiii❤️
Hitaasti mut varmasti👌
TykkääTykkää
Kiitos taas päivityksestä. Niin on se kolme vuotta jo vierähtänyt ja arki asettunut toiveikkaisiin uomiinsa. Ja jokainen edistysaskel vie toivoa eteenpäin! Toivotaan, että musiikkiterapia etenisi positiivisesti, jos ei, onneksi keksit joukkorahoituksen – siis sitten tiivistetään rivit! Teille kaikille positiivista ja jaksavaa energiaa ja lämpöisiä alkavan talven tunnelmia!
TykkääTykkää
Kiitos Juuso päivityksestä, kiva aina kuulla edistystä tapahtuvan.
Voimia oikein paljon sinulle, Kaija on usein mielessä, intuition mestari, kuten
hän itse sanoi.
Joukkorahoitus lienee paikallaan, tarpeen vaatiessa, kuitenkin meillä on olemassa
julkinen terveydenhuolto, josta pitäisi tarvittava kuntoutus saada.
J
TykkääTykkää
Kiitos Juuso päivityksestä. Hienoa että tuo musiikkiterapia-asia etenee. Ehkä kannattaisi laittaa tuo joukkorahoitus kuitenkin käyntiin niin olisipa valmiina jos tuo hakemus ei mene läpi. Ja jos menee läpi niin tuon rahoituksen voisi hyödyntää johonkin seuraavaan kuntoutukseen tai terapiaan. Voimia ja haleja!
TykkääTykkää