36. hääpäivä 5.9.

Tänään on 36. hääpäivämme. Tai oikeastaan 37. jos ensimmäinenkin lasketaan, mutta 36 vuotta on oltu naimisissa. Ja tällä hetkellä ikävä on suuri, ahdistava ja tuskallinen.

Tilanne on aika lohduton. Näyttää siltä, että Kaija on taantunut pysyvästi: ei kontakti eikä vuorovaikutus ole koko kesänä ollut entisensä tai sitä mitä se oli parhaimmillaan keväällä. Ehdin jo iloita siitä, että Kaija alkoi ilmaista myös suruaan ja itki aidosti vaikkei pystynytkään ilmaisemaan mikä itketti. Jotenkin itku kuitenkin tuntui vapauttavalta. Ja siinä tilanteessa luonnolliselta.

Kaija itkeskelee toisinaan edelleen mutta syytä siihen ei pysty vieläkään kertomaan – ja varsinkaan nyt kun puhekin on tosi vähissä. Niinä hetkinä vain halaamme toisiamme kunnes itku laantuu. 

Saattaa olla, että Kaija on alkanut tajuta tilansa muttei ymmärrä mistä se johtuu. Sellaisissa tilanteissa hän haihtuu kontaktista, silmistä katoaa Kaijalle tyypillinen eloisuus ja hän tuntuu käpertyvän itseensä. Kunnon kontaktissa hän on enää harvoin, ja silloinkin vain lyhyen aikaa kerrallaan. Tuntuu kuin hän olisi lakannut tsemppaamasta, toivomasta parantumista. Luovuttanut.

Yksi oljenkorsimainen selitys tähän voisi kuitenkin olla. Kaija on joutunut olemaan paljon yksin nyt loppukesällä, kun terapiat loppuivat jo heinäkuussa eikä Kela saanut uusia päätöksiä ajoissa aikaiseksi. Terapiat alkavat uudestaan vasta nyt, huomisesta. Onneksi kaikki terapiat saivat kuitenkin jatkoa ainakin vuodeksi.

Keväällä neurologi sanoi, että yleensä tällaisissa aivoverenvuototapauksissa menee 5 – 8 vuotta, että potilas kuntoutuu niin pitkälle kuin syntynyt aivovaurio sallii. Kaijan slaakista tulee joulukuussa kuluneeksi neljä vuotta. Lääkäri ei juuri antanut toivoa ratkaisevasta käänteestä. Mutta hän piti pienen tauon ja lisäsi: ”Mutta ihmeitähän tapahtuu!” Siis lääkäri! Hän joko tunsi Kaijan taustat tai oli sitten oikeasti kokenut jotain sellaista. 

Tässä nyt sitten vain mennään syksyä kohti ihmettä odotellessa! 

Ja jos ihme tapahtuu, Kaija on kyllä paikalla!

Juuso

29 vastausta artikkeliin “36. hääpäivä 5.9.”

  1. Hei Juuso.

    Olen seuraillut päivityksiäsi hyvän tovin. Koen, että meidän olisi aika puhua. Ottaisitko yhteyttä? Asiani koskee Kaijaa.

    Tykkää

  2. Hei, kuuntelin yhden Kaijan kirjan tulin sen johdosta sitten tänne blogiin. Kerro Kaijalla kiitokset kirjasta ja rohkeudesta. Olen äitini kanssa elänyt samantapaisen vaiheen, kuvauksesi koskettaa syvältä. Aivoinfarkti on vaikea sairaus, mutta siinä nimenomaan voi yllättäen tapahtua muutoksia, ihmeitä! Kaijan tiedän omilta mediaopintojen ajoilta. Nykyään teen hyvinvointialan töitä ja joogaa yli 20v. Yoga Nidraa voisi kokeilla, sehän tehdään sellään ja paikoillaan maaten. On syvärentoutustekniikka, tietoista unta. On syvältä aivoja uudistava, sitähän tässä tilanteessa tarvitaan. Tässä yksi linkki, jonka itse huomannut hyväksi: https://youtu.be/P47YL4StGcs Ja sitten tuli mieleen myös akupunktio, jos löytyisi hyvä tekijä. Itsellä vielä opiskeluvaiheeessa. Ja kuunteleppa tämä Ylen juttu liikkeen ja aivojen yhteyksistä: https://areena.yle.fi/1-1403833?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share

    Voimia ja muistakaa pitää myös itsestänne huolta🙏

    Tykkää

  3. Ei tie menestykseenkään ole suoraviivainen, vaan takapakkeja täynnä. Luottamusta ja voimia, pyydän Kaijalle enkeleitä ❤️

    Tykkää

  4. Kiitos Juuso, kun kirjoitat kuulumisia. Meitä on täällä monia, jotka Kaijaa mielessään kannattelevat. Yksinäisyys tuo varmasti takapakkia. Hyvä, kun terapiat jatkuvat. Onnea ja voimia molemmille teille<3

    Tykkää

  5. Kiitos jakamista ja valoa molemmille.

    Mieleeni tuli teidän Ylelle antama yhteinen televisiohaastattelu monia vuosia taaksepäin. Olin tuolloin elämäni taitekohdassa ja sain lohtua ja ohjausta elämääni Kaijan kirjoituksista. Tein tuolloin litteroijan hommia ja kuin ihmeen johdattelemana sain tehtäväksi litteroida teidän haastattelunne. Haastattelusta välittyi rakkaus ja muista huolehtiminen ja välittäminen.

    On onni silittää toisen poskea.
    Painautua lempeästi toisen kylkeä vasten.

    Onni kuunnella aaltoilevaa hengitystä.
    Keinua yhdessä elämän aalloilla.

    Toivottavasti ilo ja toivo koskettaa teitä pian,

    Rakkaudella
    Jenny

    Tykkää

  6. Voi Juuso,
    valoa ja luottamusta voimien palaamiseen.
    Keijumme lepää hetken ja jatkaa matkaansa kohti sinua.
    Terveiset Hangosta.

    Tykkää

  7. Kiitos Juuso näistä päivityksistä. Kaija kulkee omaa polkuaan. Voimia ja valoa koko perheelle.💜

    Tykkää

  8. Rakkautta ja voimia teille! 💗
    Soita musiikkia, josta te molemmat pidätte. Kuunnelkaa yhdessä, käsi kädessä. 🙂
    Voisit pyytää myös ryhmäenergiahoitoa Kaijalle.
    Uskoa ja toivoa!

    Liked by 1 henkilö

  9. Sydämemme lensi luoksenne ❤
    Kaipaamme eloisaa, valoa säteilevää Kaijaa suunnattomasti.
    Lähetämme runsaasti energiaa hänelle kuin myös teille molemmille.
    Pyydämme edelleen kaikin tavoin voimia ja universumin parantavaa energiaa jolla ei ole rajaa eikä rajoituksia 🙏

    Tykkää

  10. Kuntoutuminen kuluttaa voimia ja vaatii voimia. Välillä tulee väsymys, Nyt Kaija on väsynyt tilanteeseen. Niin kuntoutumisessa kuin elämässä yleensä on välillä vastoinkäymisiä. Uskon vahvasti, että kuntoutuksen jatkuessa tauon jälkeen Kaija jälleen piristyy ja saa toivoa toipumiseen.
    Samaa toivoa ja uskoa kuntoutumisen etenemiseen toivon myös sinulle Juuso. Tilanne on Sinulle raskas ja vaikea, kuntoutuminen etenee hitasti ja vaivalloisesti, mutta kyllä se vielä etenee. Pyydän Sinulle Juuso ja koko perheelle voimia Korkeimmalta. Vaikka on syksy ja illat tummenevat, toivon, että syksy tuo elämään myös kirkkaita värejä ja valoa. Olette ajatuksissani!

    Tykkää

  11. Niin lämmin halaus Kaijalle ❤
    Ja myös sinulle, Juuso, kuten koko teidän perheellenne ❤

    Kaikkea Hyvää tälle asialle ❤

    Syysterveisin
    Ulpu

    Tykkää

  12. Kyllä tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessani. Silti haluan uskoa ihmeeseen ja toivon, ettei Kaija ole luovuttanut. Ehkä hän vain kerää voimia ja lohduttomuus vielä väistyy. 🙏🏻 Olette ajatuksissani, toivon todella, että Kaija piristyy terapioiden myötä. Tsemppiä aivan älyttömästi! ❤️

    Tykkää

  13. Rakkautta, rukouksia ja energisoivia ajatuksia. Ja jospa se ihme olisi jo matkalla… ❤

    Tykkää

  14. Kiitos Juuso päivityksestäsi, voimahaleja lähetän teille kaikille, ihmetta toivoen.
    Maria

    Tykkää

  15. Ei ole tarpeen ilmaista, miksi itkee. Tilanne on lohduton. Lohtua on vaikea nähdä tai kokea nyt missään. Ehkä lohduttomuuteenkin on joskus suostuttava ja koettava se. Itkettävä. Itku on ihmiselle mitä luonnollisin keino purkaa surua menetetystä elämästä, siis siitä elämästä joka oli. Itku puhdistaa – ja vaikka se onkin vain sanahelinää, niin kyllä se sen silti tekee. Ehkä voi ajatella, että viimeinkin itku tuli. Sai luvan tulla. Itku puhdistaa ja raivaa tilaa ihmeelle, uudelle elämälle. Huono vaihe päättyy yhtä lailla kuin tiedämme hyvienkin vaiheiden päättyvän. Mikään vaihe ei koskaan kestä loputtomiin. Jonain hetkenä naksahtaa ja ”välivaihe” päättyy. Ihmeeseen. Kyllä sitten riittää ihmettelemistä. Ilman muuta Kaija on paikalla. Hän on toisenlaisestakin elämänsä kohdasta kirjoittanut kirjassaan Sielu ei nuku: ”Olin huutanut pimeyteen OLEN VALMIS.”

    Tykkää

  16. Rakkautta ja onnea!
    Voimia kaikkeen ja terveisiä.
    Olette ajatuksissamme ja rukouksissamme.

    Tykkää

  17. Onnittelut teille, vaikkei juhlamieli taida saada sijaa tänä vuonna! Surulliselta kuulostaa, ja sopii hyvin tunnelmaan, jonka aistin Kaijan luona käydessäni. Apeus asui siinä huoneessa. Voi jospa terapiat alkaessaan kirkastaisivat elämää! Tervetuloa käymään meillä jollain Hyvinkään reissullanne!

    Maija

    Tykkää

  18. ✨♥️✨
    Rakkautta! Toivua! Ja uskua!
    Niitä kaikkia tarvitaan ny!
    Mää liitän käteni yhtee ja pyyän näitä kaikkia teille, sulle Juuso ja ennenkaikkia Kaijalle! Ootta syämmesä ♥️♥️♥️

    Liked by 1 henkilö

Jätä kommentti