Kaijan (Juuson) tilanne juhannusaattona 21.6.2019

Epilepsia näyttää jättäneen Kaijan – ainakin toistaiseksi. Lääkitys on kohdallaan, ja Kaija on toipunut kohtausten jälkeisestä tsombiudesta täysin. Nyt hän jälleen ottaa määrätietoisesti niitä kahden sentin kehitysaskeleitaan, joita minun kuitenkin on ajan oloon ja päivittäin vaikea huomata. Toivottavasti niitä riittää varastossa niin pitkään, että koko maraton tulee aikanaan askellettua.

Toivottavasti tosiaan. Usko ja toivo ovat nykyään minun elämänlaatuni keskeiset mittarit. Välillä ne nyykähtävät enkä jaksa uskoa Kaijan kuntoutumiseen, tulevaisuus näyttää synkältä, yöllisten vessareissujen jälkeen ei uni tule, univaje kasvaa ja maailmani synkkenee entisestään. . .

Tähän mennessä olen onnistunut katkaisemaan kierteen ensisijaisesti moottoripyörän selässä, lyhempinä tai pidempinä, öisinä tai päiväisinä päämäärättöminä kurvailuina eteläsavolaisilla pikkkuteillä, ”unohtamalla” yhtenä päivänä käydä Kaijan luona eli keskittymällä itsekkäästi omaan elämääni. Mutta nyt jo välillä hirvittää, mitä tapahtuu kun kesä on ohi, tulee kylmä ja pimeä – ja lunta!

Onneksi te, Kaijan ystävät ja tuttavat, olette olemassa! Aivan säännöllisesti teistä joku ehtii käydä Kaijan luona, ja käyntinne jälkeen haluatte kertoa kokemuksistanne, jotka poikkeuksetta sisältävät havainnon, että Kaija on jälleen selkeästi kuntoutunut. Ette usko – tai ehkäpä uskottekin – miten paljon sen ääneen sanominen auttaa minua karistamaan näköalattomuuden ja synkeyden harteiltani! Ihminen on (tai ainakin minä olen) kummallinen olento: tokihan minä tiedän Kaijan edistymisen – sen voin vaikka itselleni todentaa lukemalla näitä omia päivityksiäni vähän taaksepäin – mutta silti musta huppu välillä laskeutuu kaiken ylle.

Onko se suomalaiskansallista perussynkkyyttä vai ihan henkilökohtainen elämänstrategia: pessimisti ei pety?

Juuso

18 vastausta artikkeliin “Kaijan (Juuson) tilanne juhannusaattona 21.6.2019”

  1. On tärkeää huolehtia myös itsestä, vain siten jaksaa auttaa muita. Monesti juuri ennen läpimurtoa tekee mieli luovuttaa, ja lapsikin kaatuu monta kertaa ennen kuin oppii kävelemään, ei ole oikotietä oppimiseen. Hitain mutta varmoin askelin kohti päämäärää. Antaa teidän keskinäisen rakkauden virrata ja kantaa molempia. Voimia! ❤

    Tykkää

  2. Kiitos, kun jaksat päivittää ja jakaa meille kuulumisia, sekä hienoa, että voit jakaa myös tuntemuksia! Sitä vartenhan me kaikki tätä yhdessä koemme. Valtavasti myötäelävää tsemppi- ja rakkausenergiaa on läsnä, toivottavasti voimme täältä edes osan saada perille sinne Kaijalle ja läheisille!
    Välillä on alamäkiä ja taas jaksaa koota voimansa ja iloita pienistä, mieli tekee kokoajan valtavasti työstämistä. Ota vaan omaa aikaa välillä, ei se ole Kaijalta pois, päinvastoin. Olet suuri tuki ja ja ansainnut välillä hetken irtioton, rakkaus on kuitenkin läsnä.
    Toivon paljon jaksamista Sinulle, tsemppiä ja lämmin halaus!!
    Terveisiä Kaijalle kaikilta meiltä, jotka lähetämme ajatuksia luoksenne❤️
    Yst. Päivi

    Tykkää

  3. Ehkä tämä on vanhojen tarinoiden jatkumoa. Silloinkin, kun tulee pimeä ja talvi, on heitä jotka urheasti lähtevät vuorten yli. Pakkaavat timantin taikka muun matkaansa, viitan alle. Huppu päähän, ei tuisku yllätä.
    Tieto, milloin lähteä, tulee sisältä käsin.
    Kaija on ollut monelle läsnä, alati valpas ja valmis kohtaamaan ja kuuntelemaan. Siksikin haluaa miettiä, mitä minä voisin tehdä, miten voisin olla avuksi ja iloksi. (Kirjoitan tämän 10-vuotiaan lapsen havainnon kautta, kokemukseni Kaijasta ovat lapsuuteni peruja).
    Eikä palveleminen aina vaadi perille saapumista. Energia alkaa liikkua jo siinä kohtaa, kun myötätunto ja lempeys ilmenevät ajatuksissa.
    Kaikkea hyvää elämäänne, Juusolle vehreitä maisemia pyörän selässä!

    Tykkää

  4. Voimaa, toivoa, uskoa lähetys! Ja toivotan pieniä ilon hetkiä moottoripyörän selässä, tuoksuja, kauniita näkymiä, messeviä kaarteita, moottorin matalanrouheaa tyytyväistä murinaa…
    Lenka

    Tykkää

  5. Olen vaikuttunut. Kaija on valinnut kiehtovia elämänoppitunteja. Valtaisa luomisen vimma: yltäkylläisesti sanoja, värejä, muotoja. Sitten hiljaisuus. Oleminen. Vuorostaan toisten varassa.

    Kaija on herätellyt ihmisiä laajasti. Nyt hän on astunut sivuun ja tehnyt tilaa lähelleen, jokaisen ottaa vastuu omasta elämästä. Omista oppitunneista.

    Kaija on kaunis esimerkki: hän tekee mitä tahtoo.

    Elämä on ikuisten Sielujen tanssia. Kuitenkin yksilömatkaa.

    Tykkää

  6. Saa olla itsekäs 💙
    Uskon, että Kaijan sisäinen mittari rekisteröi kyllä kaiken, kuten meillä jokaisella näin tekee. Kaijalla tosin herkempi vielä ✨
    Uskalla hellittää.
    Kun itse voit hyvin, kaikki voivat paremmin ❤️

    Tykkää

  7. Hei.
    Kyllä tuollaisen, puolison vakavan sairastumisen, kanssa on ihme jos välillä miestä uuvuttaa. Sinulla, Juuso, on onneksesi omia keinoja jaksaa. Kukaan meistä ei ole yli-ihminen. Hyvä kun uskallat jakaa tunteesi. T

    Tykkää

  8. Rehellisyys. Rakkaus. Teidän voima. Toivon teille parantavaa ja ihmeellistä kesää. Uskon, että Kaijan ympärillä niitä ihmeitä juurikin tapahtuu ja teidän rakkauden äärellä. Kiitos näistä päivityksistäsi.

    Tykkää

  9. On vaikea löytää sanoja, jotka antaisivat lisää voimia ja uskoa, mutta aina ei tarvitse jaksaa ja uskoa. Toivoa, uskoa ja rakkautta ei vaan saisi kokonaan menettää. Jostain niistä kun vaan saisi otteen.

    Tykkää

  10. Kiitos Juuso ♡
    Ihmeenä pitäisin, ellei välillä epäusko astu elämään. Jatka ajelujasi, nauti vauhdista ja vaihtuvista maisemista.

    Kaikkea Hyvää koko perheellenne !
    Halauksia näin ruudun takaa ♡

    Hyvää keskikesän juhlaa !

    Tykkää

  11. Ilmaisuille ”suomalaiskansallinen perussynkkyys” ja ”henkilökohtainen elämänstrategia” on myös olemassa sanat ”rehellisyys” ja ”totuudellisuus”. Kova paikka on kova paikka, ei siihen yltiöpositivismi auta. Ehkä hieman antaa sitä uskoa ja toivoa sen tiedostaminen, että ihmisen elämässä oli se hyvä aika tai huono aika, niin molemmat päättyvät aina aikanaan. Tämäkin vaikea paikka tulee jäämään menneisyyteen. Moottoripyörä menee sinne minne silmät katsovat, – ”se on vain eri tapa ilmaista, että kohtalo on käsissäsi”. Mutkan ja hankalan tieosuuden jälkeen tulee aina helpompikulkuista tietä. Uusia maisemia, yllättäviäkin. On rohkeasti elettävä omaa elämäänsä, valinnoistaan häpeää tai syyllisyyttä kantamatta.

    Tykkää

  12. Kiitos, Juuso, taas kerran! Niin hyvä lukea Kaijan tilanteesta – ja sinun, kun en itse pääse toteamaan ja tapaamaan. Ei ihme, että synkät hetket saa vallan. Vähemmästäkin… Kaijankin kannalta hyvä, että pidät huolen itsestäsi. Antoisia ajeluja, turvallisia kurvailuja, kaunista juhannusta 🤗 Maija

    Tykkää

  13. Ihmisen kokoista tekstiä kirjoitat. Sydämessämme olette ja kaikki toivo sekä kokemus elimistön kyvystä toipua antaa aina lisää voimaa nähdä eteenpäin. On hyvä antaa läheisille lupa löytää elämään uudenlaista tekemistä. Jotta teille kaikille välittyy paras mahdollinen energia on hyväksi kunkin elämä yksilölle tärkeässä voimaa antavassa tekemisessä. Hyvää juhannusta ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s