Nyt Kaijan elintoiminnot ovat vakiintuneet, kuumeilukin on loppunut ja hän on ollut aiempaa enemmän valveilla ja kontaktissa ympäristöön. Näin hän on saanut jätettyä hyvästit teho-osastolle, ja hänet on eilen siirretty Kuopion yliopistosairaalan neurokirurgian osastolle, jossa on kuitenkin edelleen vierihoidossa eli hoitaja huoneessa koko ajan.
Kaija ei puhu mitään mutta vasenta jalkaa lukuunottamatta jäsenet liikkuvat jo lähes normaalisti. Meihin lähisukulaisiin hän reagoi hymyllä, vahvalla kädenpuristuksella ja nyökyttää päätään ollessaan samaa mieltä. Pusut kelpaavat aina – minulta ainakin.
Sairaalan väki ei suostu antamaan minkäänlaisia ennusteita. He sanovat, että aivoinfarkti- ja verenvuotopotilaiden parantuminen on joka kerran täysin yksilöllistä eikä alkanut toipuminen ja sen tahti välttämättä ennusta yhtään mitään koko prosessista tai lopputuloksesta. Näin ollen ei auta kuin seurata mitä tapahtuu ja raportoida siitä.
Moni teistä Kaijan ystävistä ja tukijoista on kysynyt, voiko häntä käydä tapaamassa sairaalassa. Toistaiseksi ei. Kaija tarvitsee nyt ennen kaikkea rauhaa ja lepoa, ja pelkkä kontaktiin tuleminen vaatii häneltä joka kerta ponnistuksia, ja se vie voimia.
Odotelkaamme, että hän itse ilmaisee, milloin haluaa ottaa vastaan vieraita. Kerron kyllä sitten.
Viestejä, voimia, tukea, kutsuja, energiaa, valoa, rakkautta sen sijaan voitte lähettää rajoituksetta. Niitä tarvitsevat kaikki eikä kukaan voi saada liikaa!
Kiitos!
Juuso
Kaija Juurikkala 