Kaija Juurikkala

Terveisiä Kaijalta!

Tulimme juuri kotiin Kuopiosta, jossa hän lepäilee neurokirurgian vuodeosastolla. Ei vieläkään katso aiheelliseksi puhua, mutta oli enimmän aikaa hereillä, aktiivinen ja hyväntuulinen. Kun kerroin hänelle siitä valtavasta energian, tuen ja avuntarjousten määrästä, jota olette meille eri kanavia pitkin lähettäneet, hän nyökytteli tietäväinen hymy huulillaan. Tarkoittaa siis: terveisiä kaikille!

Lääkärin tapaaminen näyttää Kuopion yliopistosairaalassa vaativan ylempää strategiatutkintoa tai ainakin huomattavaa sitkeyttä. Olen nyt kolmesti yrittänyt saada aikaan rauhallista tapaamista, jossa olisi muutama minuutti aikaa puhua jossain muualla kuin hoitohuoneessa Kaijan vuoteen yli. Vaan aina käyntini näyttää osuvan sellaiseen rakoon että lääkäreillä on muita kiireitä.

Haluaisin kuulla heidän hoitosuunnitelmansa, näkemyksensä Kaijan toipumisesta ja ajatukset tämän mahdollisesta siirrosta Mikkelin keskussairaalaan, mikä olisi valtava helpotus meille: pääsisimme Kaijan luo helpommin ja useammin. Tuota uuvuttavaa vitostietä ei näissä rapa- ja räntäkeleissä jaksa päivittäin ajaa erkkikään – varsinkaan tällainen vanheneva erkki.

Ei siis mitään varsinaista uutta tällä kertaa. Suurkiitokset tähänastisesta tuestanne ja energiastanne; jatkakaamme lämpimien ja kutsuvien ajatusten lähettämistä Kaijalle ja pitäkäämme hänet mielessämme! Kuten tähänkin asti.

Kiitos!

Juuso

PS. Olen pahoillani, etten näissä oloissa pysty hyvien tapojen mukaisesti vastaamaan kaikkiin lähettämiinne viesteihin. Olen kuitenkin lukenut ja tallentanut ne kaikki ja saanut niistä uskoa ja voimaa heikoimmilla hetkilläni.

Katsomme niitä sitten myöhemmin yhdessä Kaijan kanssa.

Nyt Kaijan elintoiminnot ovat vakiintuneet, kuumeilukin on loppunut ja hän on ollut aiempaa enemmän valveilla ja kontaktissa ympäristöön. Näin hän on saanut jätettyä hyvästit teho-osastolle, ja hänet on eilen siirretty Kuopion yliopistosairaalan neurokirurgian osastolle, jossa on kuitenkin edelleen vierihoidossa eli hoitaja huoneessa koko ajan.

Kaija ei puhu mitään mutta vasenta jalkaa lukuunottamatta jäsenet liikkuvat jo lähes normaalisti. Meihin lähisukulaisiin hän reagoi hymyllä, vahvalla kädenpuristuksella ja nyökyttää päätään ollessaan samaa mieltä. Pusut kelpaavat aina – minulta ainakin.

Sairaalan väki ei suostu antamaan minkäänlaisia ennusteita. He sanovat, että aivoinfarkti- ja verenvuotopotilaiden parantuminen on joka kerran täysin yksilöllistä eikä alkanut toipuminen ja sen tahti välttämättä ennusta yhtään mitään koko prosessista tai lopputuloksesta. Näin ollen ei auta kuin seurata mitä tapahtuu ja raportoida siitä.

Moni teistä Kaijan ystävistä ja tukijoista on kysynyt, voiko häntä käydä tapaamassa sairaalassa. Toistaiseksi ei. Kaija tarvitsee nyt ennen kaikkea rauhaa ja lepoa, ja pelkkä kontaktiin tuleminen vaatii häneltä joka kerta ponnistuksia, ja se vie voimia.

Odotelkaamme, että hän itse ilmaisee, milloin haluaa ottaa vastaan vieraita. Kerron kyllä sitten.

Viestejä, voimia, tukea, kutsuja, energiaa, valoa, rakkautta sen sijaan voitte lähettää rajoituksetta. Niitä tarvitsevat kaikki eikä kukaan voi saada liikaa!

Kiitos!

Juuso

Nyt näkyy pientä kajastusta putken päässä. Kaija on ollut virkeämpi ja aktiivisemmin kontaktissa kuin viikkoon. Myös huonosti liikkuvissa raajoissa on todettu elämää.

Rutiinikontrollin aivokuvissa huomattiin verenkierron niukkuutta. Lääkitykseen lisättiin suoraan suoneen annettavaa verisuonten laajennuslääkettä, joka näyttää auttaneen toivotulla tavalla.

Sen sijaan Kaijaa pitkään ”vaivannutta” kuumeongelmaa ei tehohoitokaan ole pystynyt ratkaisemaan. On otettu bakteeriviljelmiä syljestä, pissasta ja verestä eivätkä viljelmät menesty. On tiputettu kahtakin jyräkkää antibioottia – ilman tulosta. Minun lääketieteen opintoni eivät ehtineet koskaan edes alkaa, joten en tiedä onko tällaiselle sitkeälle kuumeilulle olemassa muuta lääketieteellistä selitystä kuin tulehdus – ainakin Kuopion yliopistosairaalan tehohoidon henkilökunta tuntuu pitävän sitä käsittämättömänä, outona ongelmana.

Mutta yli kolmekymmentä vuotta Kaijan rinnalla on minulle silti opettanut – tai ainakin pannut uskomaan, että kaikkea ei pysty eikä tarvitsekaan selittää. Jospa se onkin Kaijan ikioma tapa hoitaa itseään kuntoon? Senhän toki lääketiedekin allekirjoittaa, että lämmönnousu on ihmiselimistön puolustuskeino vieraita voimia vastaan. Miksi se sitten tässä Kaijan tapauksessa olisi niin vahingollinen, että se on välittömästi ammuttava alas voimakkailla kuumeenalennuslääkkeillä?

Keskustelin tästä asiasta Kaijaa hoitavan kirurgin kanssa puhelimessa. Kerroin, että vaimollani on yhteys näkymättömän maailman voimiin ja sen kautta monista selittämättömistä ilmiöistä on tullut arkipäivää – tai ainakin (puoli)tuttuja – minullekin. Lääkäri vastasi: ”Mielenkiintoista! Kiitos, hyvä tietää!” En ole vieläkään keksinyt varmaa selitystä, miksi hän noin vastasi. Mielenkiintoista. Joka tapauksessa.

Huomenna ajelemme Juulian kanssa Kaijaa moikkaamaan. Vien terveisiä!

Juuso

Kaijan tilanne tiistaina 19.12. puolilta päivin:

Kaijan toipuminen on hidastunut Kuopion yliopistosairaalan tehohoidon valvontaosastolla. Hänellä on ollut viikonlopusta saakka lämmönnousua, jonka syystä ei vielä ole tietoa. Hän on sen vuoksi ollut uupunut eikä ole jaksanut juurikaan olla kontaktissa; nukkuu enimmän osan aikaa. Tänään on lisätty tiputukseen toinen antibiootti, kun ensimmäinen ei ole tehonnut.

Kaijan päässä ollut ”antenni” eli pilli, jonka kautta aivokammioon kertyvät kudosnesteet on tähän mennessä poistettu, korvattiin eilen suntti-venttiilillä, joka tasaa aivopaineen vaihtelun automaattisesti. Samalla saatiin päässä oleva reikä suljettua, mikä vähentää tulehdusvaaraa olennaisesti. Ylimääräinen neste johdetaan suntin kautta ihon alle pujotettavaa muoviletkua pitkin vatsaonteloon, ja siitä tulee Kaijan elinikäinen de-luxe -varuste, joka poistetaan vain jos siihen ilmenee erityinen syy.

Vaikka Kaijan taantuminen on ollut pelottavaa seurattavaa, sairaalan väki ei ole huolissaan. Aivoverenvuototoipilailla tällainen on kuulemma enemmän sääntö kuin poikkeus, ja Kaijan elintoiminnot ovat koko ajan olleet vakaat ja säännölliset. Välitöntä hengenvaaraa ei ole ollut enää pitkään aikaan. (Höh – viiteen vuorokauteen!)

Sairaalan henkilökunnan mukaan aivoverenvuodosta toipuminen on niin yksilöllistä, että Kaijan tervehtymisestä on mahdotonta tehdä minkäänlaista ennustetta. Suntin asennuksen yhteydessä oli ainut kerta, kun tulevaisuudesta oli puhetta: päälakiavanteen sulkeminen oli ensimmäinen edellytys Kaijan pääsemiselle pois teho-osastolta joko Kuopion sairaalan vuodeosastolle tai Mikkelin keskussairaalaan. Vuodeosastolle häntä voivat sitten mennä tapaamaan muutkin kuin lähiomaiset, mutta siitä on aikaista vielä puhua. Palaamme siihen tilanteen salliessa.

Mutta nyt joulun alla lienee paikallaan antaa Kaijan levätä ja ottaa oma tilansa haltuun kaikessa rauhassa. Hän sieltä tulee kun on tullakseen ja lähettää viestinsä aikanaan. Minä sen välitän teille näiden hänen kotisivujensa kautta. Säännöllistä blogia en aio ryhtyä pitämään, teen vain päivityksiä, kun asiaa tulee. 

Kiitokset kaikille, jotka olette Kaijaa muistaneet, muistelleet ja rohkaisevaa energiaa hänelle (+ Juulialle ja minulle) lähettäneet. Olemme ottaneet sen kiitollisina vastaan.

Hyvää ja rauhallista joulun odotusta ja sitä itseään kaikille kun aika joutuu!

Juuso

Kaijan tilanne 14.12. puolilta päivin:

Kaija on toistaiseksi Kuopion yliopistosairaalan tehohoidon valvontaosastolla ainakin ensi viikon alkuun. Toipumisasteen salliessa hänet siirretään normaalille vuodeosastolle, mahdollisesti suoraan Mikkelin keskussairaalaan.

Kaija on valoisalla mielellä ja voi (olosuhteisiin nähden) oikein hyvin, raajat näyttävät jo liikkuvan ja toimivan normaalisti. Tosin ei jalkojen kantamista ole vielä päässyt kokeilemaan, kun letkut ja piuhat pitävät tiukasti pedissä. Eilen iltapäivällä hän oli vielä ”mykkäkoulussa” vaikka olikin muuten sataprosenttisesti kontaktissa kanssani; illalla oli sitten sanonut hoitajille ääneen ”Kuopio” ja tänään tervehtinyt heitä: ”Huomenta!”

Suurkiitokset teille kaikille siitä avusta, valtavasta voimasta ja energiasta, jota olette Kaijalle lähettäneet. Viesti on varmasti vastaanotettu, ja se näkyy Kaijan iloisena ja leikkisänä mielentilana ja toipumisvauhdissa jo nyt. Jatkakaa kaikin mokomin viestittelyä hänen kanssaan!

Kiitos myös siitä mahtavasta sähköposti- ja tekstarimäärästä, jonka olen itse teiltä saanut. Olen pahoillani, etten pysty nyt jokaiselle henkilökohtaisesti vastaamaan vaikka hyvät käytöstavat sitä edellyttäisivät. Olen yllättynyt ja toivon kiitollisuuteni saavuttavan teidät tätä kautta!

Toiveikkain terveisin

Juuso Juurikkala

Kaija sai tiistaina aamupäivällä 12.12. täällä kotonaan aivoverenvuodon. Hänet kiidätettiin ambulanssilla Mikkelin keskussairaalan kautta Kuopion yliopistosairaalaan, jossa aivoverisuonen puhjennut pullistuma korjattiin suonen sisäisellä operaatiolla. Se onnistui mainiosti, ja vuotava verisuoni oli tukittu. Paranemisennuste oli hyvä. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun Kaijaa alettiin herättää nukutuksesta, hän ei reagoinutkaan normaalisti: ei tullut kunnolla kontaktiin eikä pystynyt puhumaan ja vasen jalka oli liikkumaton ja tunnoton. Kuvauksessa havaittiin merkit aivoinfarktista, joka oli syntynyt suonen tukkimisoperaation aikana – syytä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa kyseessä on aivokudoksen parantumaton vaurio.

Näin ollen Kaija on poissa pelistä toistaiseksi – kenties lopullisesti. Tulevaisuus näyttää, miten jälkihoito ja kuntoutus tehoaa. Mutta kuten kaikki tiedämme, Kaijalla on kykyjä ja voimia, joita tavallinen järki ja (lääke)tiede ei pysty selittämään. Siksi pyydän teitä kaikkia lähettämään hänelle näkymättömän maailman kautta kutsuja, viestejä, terveisiä, onnea, rukouksia, voimia, paranemista, energiaa, apua. . .

Kiitos!
Juuso J.
juuso@juurikkala.fi
040-581 9057

Liitteenä Kaijan viimeinen postaus sivulleen ennen tapahtumia:

YIN-energian kunniaksi BF-tarjous koko 24.11. vuorokauden ajan: KUKA OLEN (22 €) + OPASKORTIT2018 (19 €) pimeään yhteishintaan 25 € (norm 41€)

KUKA OLEN-kirjan uunituore palaute:
* Veera: ”Olen viime päivinä lukenut sun Kuka olen -kirjan kyynelten ja naurun saattelemana. Äitini ei ole kuollut, mutta prosessi omaan itseen on ollut hyvin samanmoinen. Ahminkin kirjaa pätkissä, tai jarruttelin, samassa tahdissa kuin oma prosessini eteni. Kiitos, että jaoit ja että kuljit rinnalla!”

* Tarja: ”Kuinka voitkaan kirjoittaa sanat, jotka itsekin kirjoittaisin…kuin lukisin omaelämänkertaani, vaikka äitini on vielä elossa. Kiitos!”

Ateljee Valossa mielenkiintoinen Dispenza-iltapäivä LAUANTAINA 2.12.

”Jos haluat muuttaa elämääsi, muuta ajatuksesi.” Dr. Joe Dispenza selittää asian tieteen valossa ja antaa työkalut, jotka käyvät jopa järkeen! Päivä sisältää ohjatun meditaation. Vetäjänä huippupedagogi Laila Mäkinen.
Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen www.lailamakinen.fi

RITUAALEJA

Olen sydänjuuriani myöten pioneeri, uudisraivaaja. Muistan, miten jo nuorena käänsin keväisin intohimoisesti maata lapiolla, kasvimaan sato sen sijaan saattoi jopa unohtua. Elämän myötä on kuitenkin tullut riittejä, joiden toistuminen miellyttää. Yksi niistä on jokavuotiset opaskortit. Niiden seuraaminen kuukausittain on vaan älyttömän kiinnostavaa, suorastaan havahduttavaa. 2018 opaskortit ovat saaneet ylellisen boksin ja ripauksen tummaa arvoituksellisuutta. Ne pysäyttävät.

Tilaukset:

kaija@juurikkala.fi

Hinnat:

* 1 paketti 19 € + postitus
* 5 pakettia 16 €/kpl
* 10 pkt 13 €/kpl
* jälleenmyyjä, isommasta kuin 10 pkt: kysy tarjous minulta!

Opaskorttien tekstit ja kuvat: Kaija Juurikkala
Kustantaja: MyFilm 2017 : Paino: Teroprint
Suunnittelu ja taitto: Suvi Sistonen

Spiraali on siirtynyt sisälleni. Täysii-aika on ohi. Pidän yhä antautumisesta, mutta myös siitä luopumisesta. Tuntuu kuin olisin ollut kaksivaihteinen ajoneuvo: päälle ja pois, joista jälkimmäinen on usein merkinnyt sairastumista tai muuten peiton päälle vetämistä. Spiraali kuuluu pyhään geometriaan, se on jatkuva liike. Nyt on siis portaaton säätö – kuin kuulla kiertäessään maata. Vähintään 6 vaihdetta, kyky hiljentää ja lisätä kaasua.  Sitä taidetaan kutsua tasapainoksi. Ihan en uskalla mokomaa julistaa, mutta aavistan sen olemassaolon. Se on melkein tossa, lähellä näkymättömänä, tavoitettavissa ja kosketeltavana. Kuin rakkaus.